 |
| miss you all <3 |
Syy, miks kirjoitan täällä tänään on, että kävin kattelemassa mun vanhoja sähköposteja. Lopetin kirjoittamisen tänne lokakuussa 2012, ja sitä edelliseen blogiin 2010, mutta vieläkin olin saanut sähköposteja missä pyydettiin tämän uuden blogin osoitetta.
On rankkaa lukea mun omia tekstejä, kun oon ollut noin 16. Miten huono mulla on ollut olla ja kuinka paljon olen itseäni vihannut. En voi sanoa, että nytkään rakastaisin itseäni täydellisesti, mutta kyllä mä onnellinen olen. Voikun olisi mahdollista lähettää kirje 16-vuotiaalle itselleni. Kertoisin, että olet hyvä juuri noin, älä hukkaa elämääsi tuijottamalla vaakaa.
Olen päässyt yli syömishäiriöstäni. Aikaa siihen meni ja se oli rankkaa. Yhä edelleen mulla on kausia kun haluaisin oksentaa tai näännyttää itteni nälkään, kun vihaan itseäni. Tuskin pääsen tästä koskaan täydellisesti eroon. Syömishäiriö on erittäin psyykettä kuluttava sairaus, toivoisin että kukaan ei siitä joutuisi kärsimään.
Tää blogi oli mulle tosi tärkeä, kaikki mun blogit oli. Aikaisemmista blogeista mut tunnistettiin, siksi ne lopetin. Mun lukijat oli kuitenkin mun suurin tukipiiri sairauden aikana, haluan kiittää heitä siitä. Toivottavasti teillä kaikilla menee elämässä hyvin. <3
